Painoindeksi eli BMI on hyvin yleisesti käytetty suure indikoimaan henkilön painon ja pituuden välistä suhdetta. Miten se muodostetaan ja mitä lainalaisuuksia painoindeksiin liittyy, näitä käsittelemme seuraavassa 5 kysymyksen kautta.
- Mitä tarkoittaa painoindeksi?
BMI (Body Mass Index) eli painoindeksi on hyvin yleisesti käytetty kehon terveyttä tarkasteleva mittari. Koska ihmiset ovat eri pituisia, pelkästään henkilön painon perusteella ei voida tulkita sopivaa painoa. Painoindeksi onkin kehitetty arvioimaan henkilön painon ja pituuden suhdetta ja siten tunnistamaan yli- ja alipainotilanteita.
Painoindeksi alkuperä on 1800-luvulla, mutta se löysi tiensä yleisempään lääketieteen käyttöön vasta 1970-80 -luvuilla. (1)
- Miksi painoindeksiä seurataan?
Painoindeksiä käytetään hyvin yleisesti väestön terveyden seuraamiseen ja tukemaan tarvittavia elämäntapamuutoksia, koska se kertoo enemmän kuin pelkkä paino. Painoindeksin normaalialueeksi on määritelty se vaihteluväli, jossa ihmiset ovat tutkimusten mukaan terveimmillään. Painoindeksiä seuraamalla pyritään reagoimaan mahdollisiin terveysriskeihin ajoissa.
Lihavuus, mitä merkittävämpää se on, nostaa elintapasairauksien, kuten sydän- ja verisuonitautien, syövän, diabeteksen, astman, verenpainetaudin ja uniapnean riskiä (2). Alipainoon liittyviä terveydellisiä riskejä ovat mm. aliravitsemus, immuunipuolustus heikkeneminen, osteoporoosi, hedelmättömyys ja nuorten kohdalla kasvun ja kehityksen häiriöt. (3)
- Kuinka painoindeksi lasketaan?
Painoindeksi laskukaava on yksinkertainen, siihen tarvitaan vain henkilön paino ja pituus. Laskukaavassa henkilön paino jaetaan pituuden neliöllä eli seuraavasti:
Painoindeksi = paino / pituus² = kg/m²
Laskennan tulos ilmaistaan yksiköllä kg/m² eli kuinka paljon massaa on pinta-alaa kohti. Laskukaavassa on hyvä huomioida mittayksiköt: paino ilmaistaan kilogrammoina ja pituus metreinä. Esimerkiksi 80 kilogrammaa painavan, 175 senttimetriä pitkän henkilön BMI lasketaan seuraavasti:
80 / (1,75 × 1,75) = 26,1 kg/m²
Pituuden kertomisella itsellään pyritään tasoittamaan eroja eri pituisten henkilöiden välillä. Nopein tapa painoindeksin laskemiseen on hyödyntää siihen luotua laskuria. Tulos saadaan myös osana InBody-mittausta, monien muiden terveydentilaa kuvaavien muuttujien ohella.
- Mikä on hyvä painoindeksi?
Laskettua tulosta voidaan verrata Suomessa yleisesti käytettäviin viitearvoihin (taulukko alla), josta saa kuvauksen aikuisen henkilön painon tilanteesta ja riskistä terveyshaittoihin. Vastaus kysymykseen ei ole kuitenkaan aivan yksinkertainen ja tarkempia syitä siihen kysymyksen 5 alla.
Lähde: Duodecim, WHO, Healthline
Viitearvoissa ja tulkinnassa on myös jonkin verran maantieteellisiä eroja ja luokitteluun löytyy myös lisäkategorioita alla esitettyjen tueksi. Alle 18-vuotiailla käytetään lasten painoindeksiä, johtuen erilaisista kehon suhteista. Lasten painoindeksissä laskettu BMI-arvo muutetaan lapsen iän mukaan aikuista vastaavaksi. Myös ikääntyvälle väestölle löytyy omat viitearvonsa.
Lihavuus on yleisesti maailmassa alipainoisuutta suurempi ongelma. Suomessa lihavien aikuisten määrä on kaksinkertaistunut ja nuorten lihavuuden määrä 3-kertaistunut 1980-luvulta. Vuonna 2017 julkaistun FinTerveys-tutkimuksen mukaan esimerkiksi yli 30-vuotiaista suomalaisista vähintään ylipainoisia (BMI yli 25) oli naisista 63% ja miehistä 72%, lihavia (BMI yli 30) naisista 28% ja miehistä 26%. THL:n arvion mukaan saman trendin jatkuessa lähes joka kolmas 40 vuotta täyttävä on lihava vuonna 2028 (4, 5).
- Mitä painoindeksi ei kerro?
Painoindeksi on lähtökohtaisesti väestötason mittari ja tulosta pitää aina tulkita henkilökohtaisesti. Vaikka painoindeksille annetaan usein huomattavaa painoarvoa, sen tuijottamista ei voi yleisesti suositella, sillä se ei kerro koko totuutta terveydestä ja normaalipaino ei ole synonyymi terveelle keholle. Lisäksi esimerkiksi urheilijoiden, raskaana olevien ja vanhusten kohdalla painoindeksi ei välttämättä toimi luotettavana mittarina (6).
Painoindeksi ei pysty kertomaan mistä paino koostuu tai huomioimaan henkilön taustatietoja, kuten ikää, sukupuolta, aineenvaihduntaa ja geeniperimää. Painoindeksi ei myöskään kerro lihasmassan tai rasvan määrää kehossa, eikä se kerro esimerkiksi terveydelle haitallista viskeraalirasvan määrää. Myös esimerkiksi kolesteroli-, verensokeri ja verenpainetasot voivat normaalipainoisella ja laihallakin olla huonot.
Painoindeksin ongelmaa kuvaa hyvin kuvan 1 tilanne, jossa terveellä lihaksikkaalla henkilöllä ja korkean rasvamassan omaavalla henkilöllä on sama painoindeksi, joka voi olla niin normaali kuin yli viitearvojen. Pelkkä BMI:n tulkinta johtaisi täysin vääriin päätelmiin henkilöiden tilanteesta.
Kuva 1. Mitä paino ja BMI kertoo näistä henkilöistä?
Toinen esimerkkiongelma painoindeksin käytössä on niin sanotun “laihan lihavan” -tilanne (kuva 2), jossa henkilö on normaali- tai jopa alipainoinen, mutta merkittävän osan painosta selittää lihasmassan sijaan rasvamassa. Tätä kutsutaan InBody-mittauksessa ns. C-muotoiseksi ruumiinrakenteeksi (lue tästä lisää). Vain painoa tai painoindeksiä seuratessa tällaisten asiakkaiden kohdalla saatetaan johtaa merkittäviin harhatulkintoihin, esim. sarkopeniasta eli lihaskadosta kärsivillä ihmisillä.
Kuva 2. Lihas-rasvadiagnoosi suhteuttaa toisiinsa henkilön painoa, lihasmassaa ja rasvamassaa.
Vaikka painoindeksillä voidaan siis tunnistaa yleisellä tasolla melko hyvin lihavuutta ja tästä aiheutuvaa elintapasairauksien riskiä, on suositeltavaa käyttää tulkintaan myös muita mittareita, esimerkiksi yksilön terveydentilasta monipuolisemmin kertova kehonkoostumusmittaus.
